Melkein huvittava flashback
nähdä itsensä peilissä itkemässä
turvonnut naama punaisena,
rumasti vääntyneenä kuin kouristaen.
Aivan kuin silloin vuonna ysiviis
äiti pyykkituvassa
minä ja veli kokovartalopeilissä
peläten ettei hän palaa.
Pelko aitoa, tämäkin,
vaan pohjimmiltaan yhtä turhaa-
äiti ei sinua hylännyt,
ei hylkää hänkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä ja hauras tunne välittyy runostasi.
Hieno, elämänmakuinen kuvaus runosi on. Kokonaisuus toimii.
Sivut