Liikaa yksipuolista harkintaa

Tämän kadunkulman ohi
kuljen ainakin kerran viikossa
enkä juuri koskaan ajattele
sitä toukokuista päivää kauan sitten
jolloin istuimme kivetyksellä
ja jaoimme tervajäätelön.

Me haukkasimme vuoron perään
ja väittelimme Aladdinin jatko-osista-
sinä et pitänyt Jafarin paluusta
sillä et kestänyt rakastuneen Aladdinin lipevyyttä,
minusta Varkaiden kuninkaassa oli liikaa turhaa toimintaa

eikä minun viattomassa mielessäni piipahtanutkaan
ajatus siitä, etteikö näin olisi aina-
en tiennyt muuta
kuin auringon paluun paljaalla nilkalla,
naurun jota en yrittänytkään hillitä.

Mutta väliin mahtuu vuosia,
tympeää elämän kuonaa,
pari harkitsematonta hetkeä
ja liikaa turhaa toimintaa

ja kun hämmentävän monta vuotta myöhemmin
tällä samalla nurkalla
kerrot kiusallisten hyvästien jälkeen
vielä yhden jutun, joka ei liity mihinkään
(ja johon juuri siksi on helppo takertua)
mikään ei taaskaan anna vinkkiä siitä
että kappale on päättynyt.