Kun odotus on ohi hetkeksi
(vihdoin)
se vaihtuukin ikäväksi.
Siksi tulevaksi jo,
joka on tuoreudessaan kipeämpi kuin se entinen.
Hän halaa minua väsyneesti mutta kovaa,
pää kerittynä naurettavan näköiseksi.
Voi miten se korostaakin poskien kapeutta,
huonoa ryhtiä,
aivan liian laihaa vartta.
Ja taas minä suutun sille,
joka vie hänet meiltä-
minulta-
säännöllisin väliajoin
ja sylkee kidastaan tuon nuoren miehen
jolla on uudet vitsit,
raukeammat silmät,
tupakkaa repun taskussa.
Hän on minun pieni veljeni,
eikä kenenkään vieraan yhtään mitään!
Kun hän silittää koiraa liian suurissa college-housuissaan
ja hymyilee jollekin
saatan rakastaa häntä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Selite:
Sisarsuhteiden symbioosin ratkeilu ei sovi kaikille. Esimerkiksi minulle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi