SekalaistaTavaraa

Mies astuu hieman ränsistyneen oloiseen sekatavarakauppa-kahvilaan, jonka ovessa on hartaasti vinoon isketty kyltti. Kyltissä lukee käsin maalatuin kirjaimin ”Faarin kantabaari”.

- Myyttekös täällä falafelejä?

- Kyllä meillä niitä tuolla jossain varaston perällä pitäisi olla. Kukaan ei olekaan kysellyt niitä ihan viime vuosina.

- Viime vuosina? Ovatko ne kuivatavaraa?

- Kyllä ne aika kuivina ovat pysyneet, vaikka viime kesänä huomasin katon vuotavan. Laitoin siihen alle ämpärin, jonka sain lähimmästä sekatavarakaupasta, josta ostin kilon metripizzoja.

- Metri..?

- Mittasin ne tällä elektronisella monikäyttövempaimella, jonka tilasin kaukoidästä pikatoimituksella lähimpään postitoimistoon ja totesin siinä huussissa kykkiessä, että a. odottavan aika on pitkä ja b. pizzoissa on mittavirhe – jokainen niistä oli tasan 50 senttiä.

- Onpa merkillistä.

- On, suorastaan TÖRKEÄÄ! Täällä koto-Suomessa niistä saisi pulittaa nykyisillä hinnoilla vähintään nelinkertaisen summan.

- Inflaatio.

- Kuulostaa kyllä pahalta vaivalta. Suosittelen käymään tuossa viereisen kylän apteekissa. Sieltä löytyy apu kaikkiin ongelmiin. Minäkin kävin hakemassa sieltä peräpukamavoidetta, kun toimitus venyi ennakoitua pidemmäksi.

- Ahaa…niin, niitä falafeleja…? Ne eivät taida olla kovin...tuoreita?

- Ei. Nykyään ihmisillä ei ole enää aikaa keskittyä puuhailemaan keittiön pöydän ääressä edes pääsiäisen pyhinä. Ei yksin, eikä varsinkaan koko perheen kesken.

- Niin.

- Muistan, kun aina lapsuuden jouluina kokoonnuttiin koko suvun voimin lattialle ja keskityttiin etsimään vielä puuttuvia paloja. Joskus ne löytyivät maton alta.

- Kuulostaa kurjalta.

- Ei lainkaan! Minä muistelen niitä hetkiä syvä lämmön tunne sydämessäni.

- …?

- Aloitin lapsena niillä kahdenkymmenen paketeilla, mutta nykyään tuommoinen tuhannenkin menee parissa päivässä ja ihan yksin.

- Ohhoh!

- Sanopa muuta! Suhtaudun niihin edelleen intohimolla, vaikka viimeisen palan jälkeen minut valtaakin hetkeksi pohjaton tyhjyyden tunne. Että tässäkö se nyt oli.

- Teillä ei varmaankaan ole sellaisia hetivalmiita täällä?

- On minulla yksi kehystettynä makuuhuoneen seinällä. Siinä on herramme Vapahtajan kuva.

- Olen kyllä kuullut paahtoleivistä, mutta falafelissä..?

- Se oli sitä aikaa, kun Afrikan Tähtikin löytyi jokaisesta kodista ilman, että se herätti pahennusta kenessäkään.

- Oi niitä aikoja.

- Todellakin. Mutta asiasta kukkaruukkuun – minulla saattaisi olla tuolla vielä pari maisema-aiheista jäljellä, käynkö noutamassa?

- Ah… FALAFELEJÄ, minä kysyin falafelejä, en suinkaan PALAPELEJÄ.

- Heh. Pitäisi vissiin tilata uudet paristot tähän kuulokojeeseen. Ei, meillä ei ole falafelejä, mutta alfalfaa löytyy kyllä siemeninä. Niistä saa hyvää rehua sekä hevosille, että meille kaksijalkaisillekin.

- Otan kaksi pussia.

- Tuleeko muuta?

- No jos vaikka semmoinen tuhannen palan maisema.

- Hienoa. Saatte vielä tämmöisen ämpärin kaupan päälle.