Me nähdään vielä...

Näin sut ensimmäisen kerran sillä samalla keikalla, kuin mä. Ihastuin heti. Sulla oli päällä Musta Led Zeppelin - huppari, mustat pillit. Sun tummanruskeat hiukset leijaili tuulen mukana minne sattui. Mä vilkuilin sua salaa, muttet näyttänyt huomaavan mua lainkaan. Mun sisällä läikähti outo tunne. Olinko mustasukkainen seurassasi olleille tytöille? - Kenties, en vain halunnut tunnustaa sitä itselleni.
Myöhemmin sinä iltana ilmeistyit taakseni katsomaan samaa yhtyettä. Tervehdit mua varovasti, et katsonut mua silmiin. Näytit pelkäävän jotain. Sydäemeni löi muutaman kerran ylimääräisiä lyöntejä. Sopersin jotain vastaukseksi.
Aloit kyselemään multa kaikkea ja vastailin parhaani mukaan. Paljastuit todella mielenkiintoiseksi persoonaksi ja sulla on huumorintaju paikoillaan. Yhtyeen viimeinen biisi oli muita hitaampi, halusit välttämättä ottaa mut halukseesi. Tuoksuit tupakalle ja miedolle deodorantille. Vedin tuoksuasi nenääni, jotta muistaisin miltä tuoksut.
Kun viimeinenkin kappale oli ohi, oli aika lähteä kohti kotia. Tarjouduit viemään minut autollasi kotiovelle saakka. Hyvästelemme toisemme ja vaihdamme numeroita.
Aamulla avaan normaalisti radion kuunnellakseni uutiset. Siellä kerrotaan kolarista, joka on tapahtunut viime yönä puol neljän. neljän aikaan. Aivan kotitaloni lähistöllä. Se ei voinut olla sinun autosi, ei millään.
Lopputuloksena tästä illasta oli, että näen sinut joka aamua, kun herään ja avaan silmäni. Hymyilet minulle, vaikket ole luonani. Mä tiedän, että me nähdään vielä pian.
Kuiskaan sanat ilmaan, kuin sinä ne kuulisit:
Mä rakastan sua. Me nähdään vielä!