Minä rukoilen,
rukoilen enemmän kuin koskaan.
Rukoilen, että antaisit sielullesi luvan taas loistaa,
ja että voisin sinua kunnolla rutistaa.
Minä rukoilen, etteivät kyyhkyset
sinua vielä kutsu mukaan laulamaan,
toivon että jäät vierelleni makaamaan.
Minä rukoilen,
enemmän koskaan...
Niin sitkeä on kipusi
- hellittääkö se milloinkaan?
Älä lähde vielä luotani,
jään sinua liikaa kaipaamaan.
Elämä edessä, valo polkuasi kuljettaa..
miksi siis heittäytyisit kyyhkysten matkaan?
Minä rukoilen..
enemmän kuin koskaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
" Minä rukoilen,
enemmän kuin koskaan..."
Minäkin rukoilen, kun sydämeni on raskas ja sykkii surua.
Mies, jonka kanssa olen kauan kulkenut, rakastanut ja ollut läsnä, kun hän sairastaa.
On valo, joka loistaa meille ja antaisi voimaa elää. Mutta usein uupuu ajatus ja on pakko
sukeltaa sänkyyn ja rukoilla peittojen piilossa.
Sinun runosi on yllättävän lohdullinen, kiitän ja halaan lämpöisesti.
Kyyhkyset lentäköön kaukana ylhäällä, nyt ei ole meidän aika erota.
Lämmin kiitos sinulle, hymyilee MarleS.