Sortumavaara

murtumiakin on niin perkeleen monta erilaista. sitä voi murtua säärestä; se paranee kyllä. mutta selkärangan kun menet murtamaan on kaikki poissa ja halvaannus tai kuolema tulee. saatta olla että sitten ei saa enää henkeä kun ei hermosto toimi.

tuo "nauhuri" tuolla välissä, hmm... tulee mieleen että joku yrittäisi perheen keskellä nauhoittaa kaikkien puhetta yksitellen ja sitten kuunteluttaisi sen muille perheenjäsenille.

minun perhe ei ole rikki, perheenjäsenet on. inhottavaa jos perheet ovat rikki, minne siitä sitten mennään.

tykkään runosta, kuvaa hyvin mitä joillekin tapahtuu valitettavan usein.

Kyllä. Osu ja uppos, mielenkiintonen, ja tosi hienosti kerrottu runo.

Taitaa olla mun vuoro laittaa suosikkeihin.. :)

koittakeehan pärjätä.

mulle tuli tässä ensimmäisenä joku dr.philin jakso mieleen, missä käsitellään perheiden ongelmia. todella realistinen ja kuvaava runo siis. surullinen, hyvin surullinen. sä kirjoitat hienosti. 'sortumavaara' on nimenomaan osuva nimi tälle, "Enää en kiellä asioita. puhutaan vain aivan hiljaa..": tuosta se sortuminen juuri kuvastuu. tyylikästä ja omalaatuista tekstiä.

Tuo mieleen surullisen riitaisen perheen, missä kukaan ei osaa kommunikoida eikä edes halua, tuntuu että ihmiset ovat kuin saaria. Hieman tajunnanvirtaa tässä, mutta mikäs sen hienompaa ei sitä kliseitä jaksa aina lukea... Ehkä monimerkityksemmäksi tekee tämän myös käyttämäsi tyylikeinot.. Ei välttämättä mennyt heti jakeluun mulla, mutta tajusin pointin, ei ole kiva juu olla vihaa oman suvun keskellä...

Näin se levy pyörii ja toisinaan pyriessään rahisee.

Koskettava teksti.
Jännä tehokeino tuo yliviivaus.
"Enää en kiellä asioita" - se on hyvä. Mutta niin, ei kaiken tarvitsekaan "vain olla", ei pidäkään olla elämättä... Olla täytyy omassa osassaan Tiedostaa, hyväksyä itsensä. Kasvaa, kehittyä, pyrkiä kohti valoa.
Haluan toivottaa sinulle Voimia.*

Vaadit paljon lukijalta, mikä tekee suuren vaikutuksen. pupua voi lukea aina, mutta pohtimaan pistävät tekstit antavat aina enmmän.

Pidän kovasti tavastasi käyttää yliviivausta tehokeinona, ja tässä kohdin myös merkitysten muuttajana. Annat ikäänkuin lukijalle sanoja rivien välistä.

Rytmi on runossasi kovin tarinanomainen, mutta silti tahdiltaan ja rivitykseltään tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta sen jaksaa lukea -uudestaankin.

Vahvoja mielikuvia maalaat, kadotettua perheonnea, vaiettua surua.