Yhdestä isosta saamattomuudesta
yhteen isoon saamiseen.
Hyväksyntä oli pala isoa
Imartelua.
Saivartelua aamuisin.
Kirvelyä iltaisin.
Kaikinpuolin katseenkestävää sellaista.
sanasi saivat miettimään
turhia
ja vähemmän turhia.
Turhia kumminkin.
Miksi aina minä
olen se kyseessä oleva vaihtoehto?
Kauneuteni on niin rapistuvaa,
etten haluaisi kenenkään sitä huomaavan.
Ja silti minä maksaisin vaikka leipäni,
että saisin sitä kohtuuttomasti kotona.
Kotona.
Kotona.
Kotona.
Ymmärrys on vaikea hahmottaa,
mutta sen tiedostaminen on puolivoittoa.
Katseesi on sellaista
piinaavan tuskaista terapiaa..
Voiko kauneuden ottaa pois
katsojan silmästä?
Selite:
minä.. niin.
*tämä nyt ei varsinaisesti sitten ole mikkään kehumistelu ihtelleni, jos joku sen niinkin ymmärtää.*
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
tämä on hyvin moniulotteinen ja hyvin kehitetty. en ihan keksi sanoja, mutta tykkään tyylistäsi tässä runossa. mahtavia lauseita ja tehokeinoja!
Teen mielikuvituksettoman jutun ja arvostelen ekan runosi. Enkä edes pyydä anteeks, koska tämä on yhdellä sanalla kuvattuna nättiä.
Sivut