Löysin tänään
siivotessani elämääni
taas pari vihkoa lisää
ajatuksia, joita en muista ajatelleeni
käsialalla, jonka kyllä tunnustan omakseni
Aloin pohtimaan
että ehkä kaikki
mitä kirjoitan
on sittenkin minusta pois
siirretty toiseen mieheen
joka vain kirjoista katsoo
eikä peilistä enää ollenkaan
Tuleeko vastaan
vielä sellainen päivä
jolloin en ole enää mitään
kaiken sanoneena
tyhjäksi puhallettuna
ja aution asunnon
kaapeista ja laatikoista
pursuaa uusi ja toinen ihminen
jonka sanoista synnytin?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo!
Mielenkiintoisia ajatuksia pyörittelet, laittoi ajattelemaan. Hyvä!
Hieno runo, itsensä ulkoistamista jotta voisi sisäistää olennaisen paremmin.
Me muutumme ja unohdamme, keitä olimme aikoinamme, vain häivähdys mielessämme, miten se meni kun nuorina ja kiihkeinä sanat kirjoitettiin paperia haavoittamaan.
Hienoa pohdintaa ; ) Olisiko jotenkin niin,
että kun on kasvanut kysymykseksi,
sisältää jo oman vastauksensa
jonka olemus lie pohjimmiltaan joukko kysymyksiä.....kirjoittaminen yksi tapa
edetä tässä prosessissa...koko elämän noita uusia ihmisiä etsijä-mieli synnyttänee ; )
Upeaa pohdintaa.
Tästä mieleeni nousi tunne, kun itse löysin vanhoja päiväkirjoja ja runoja. Kyllä sitä ajan saatossa voikin unohtaa miten joskus on asiat tulkinnut ja ajatellut.