Kun on hiljaa
tarpeeksi pitkään
saattaa joskus unohtaa
miten sitä ääntä tuotetaan
miten puhutaan, miten lauletaan
se sama käyttämättä jättämisen
ruosteen nostattava kirous
pätee kaikkeen muuhunkin
kun on
ollut tuntematta mitään
tarpeeksi pitkään
ei tartu suru kiinni pintaan
ei viha nosta päätänsä
ei kateuskaan rievo sisällä
eikä myöskään rakkaus lämmitä
samalla tavalla kuin se aina ennen teki
Selite:
Pieni harjoitustyö hiljaisuutta rikkomaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaunis. Rauhallinen ja surullisen haikea. Pidän, paljon.
Jei osaat raapaista pintaa syvemältä. <3
niin se vain menee. kauniin haikeita mietteitä :)
Liian pitkä hiljaisuus kuolettaa elämän siemenen ja tukehduttaa tunteet tunteettomaan tilaan. Mutta valossa lämpenee sydänkin uuteen elämään ja rakkauteenkin. ONNITTELUT SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA!
Surullinen runo, mutta todella kaunis.