makaan lakanoilla.
vaivaan mieltäni asioilla.
turhilla ja tärkeillä,
viisailla ja tyhmillä
minua suututtaa.
hieman harmittaa.
kaikkeni muille annan,
muiden taakatkin kannan.
olen aina käytettävissä
ja hälytettävissä.
kun hetki on muille kriittinen,
haluan silloin olla empaattinen
halata ja suukottaa pois pahan olon,
sekä täyttää onnella surullisuuden kolon
mutta kun minä olen pulassa
täydellisesti hukassa...
kuka minut ylös nostaisi?
henkisesti tukisi?
kaikkensa minulle antaisi?
hellästi suutelisi?
hieman myös halaisi
ja pahan olon pois huuhtoisi?
ei kai kukaan sitä tee, ellen pyydä?
Selite:
jotain mietintöjä. ei tullut ihan semmoinen kun piti.. mutta nyt ei jaksa muuta tehdä kuin purkaa tämän olon joihonkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jaksamisia, hyvä kun saat itseäsi kirjoittaen purettua ja hienoa miten tiedostat pyytämisen tärkeyden
Hyvä lukuelämys.
oi, niin tuttu tunne... samaistun täydellisesti. hieno, tunteikas runo:)