Pysähdyn ja harhailen.
Harhailen, betonit ympärilläni.
Surulliset ihmiset mustissa kaavuissaan.
Muurit synkät, valottomat.
Harmaat.
En vielä valoa pimeydestä erota.
Tähän halusin sukeltaa.
Raskaan betonin,
harmaiden muurien sekaan.
Korkeiden portaiden,
sekavien kaupunkien,
niittyjen ja peltojen,
onnettomien ihmisten.
Haluan betonini murtaa,
mutaiset polkuni,
kiviset katuni lakaista.
Tie helpompikin on.
Valo pimeydestä erottaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi