Persialaismatto

Wau. Pidän runon sanomasta ja siksikin, kun pidän kauniista matoista. Tämä oli mun keskeinen aihe eräässä aiheessa joskus. aihe käsitteli asioiden tukahduttamisen ja niistä vapautumisen eroa. Esimerkiksi silloin kun joutuu moraalin vuoksi kieltämään itseltä jotain tärkeää. Tukahdutettu asia on aina läsnä, on kyse sitten tukahdutetusta halusta/himosta, niin kuin mun silloisessa aiheessa oli kyse, tai jostain muusta tukahdutetusta, muistosta tai ehkä vihasta. On silloinkin olemassa kun ihminen ei sitä tiedosta, hän kantaa sitä mukana ja oireilee sen kanssa, niin että se jotenkin heijastuu ihmissuhteisiin, joihinkin reaktioihin tietyissä tilanteissa. Vapautuminen on toinen tie, mutta vaatii asian työstämistä, itsensä kohtaamista. Silloin maton alle ei jää sinne tukahdutettua, joka kipeinä kohoumina ja kupruina oireilee. Toinen asia on sitten varsinaisen saastan kätkeminen, joka johtaa kulissielämään. Silloin ihminen ehkä toteuttaa halujaan, sellaisiakin jotka tietää vääräksi (esim. puolisoa pettäessä valehtelee itselleen että kuuntelee vain sydämensä ääntä, ja että kätkee sen äänen ja teon läheisiltä vain siksi, koska puoliso ei ymmärtäisi tai koska ei halua lasten tähden eroa tms.) ja seurauksena on kulissielämää, teennäisyyttä, vieraantumisen ikäviä muotoja. Sorry mun pitkä kommentointi, mutta aihe vei mukanaan :)