Tapasin uuden tuttavuuden.
Tutustuin siihen tien varrella, kun olin piiloutunut, suojautunut sateelta.
Rankkasadetta oli kestänyt jo pitkään.
Olin odottanut auringonpaistetta, lämmintä kesää.
Uusi tuttavani kaivoi minut ulos luolastani.
”Katso”, se sanoi. ”Ei sade pahaa tee, turhaan sitä ikäsi pelännyt olet.
Ihosi se lämmöllä huuhtelee, hiuksesi kirkkaaksi valelee.
Kiittäen sade vastaanota, tuulet ja myrskytkin.
Ei ne vahingoksi ole, et pakoonkaan juosta voi” uusi tuttavani vakuutti.
Ihmeissäni häntä katsoin.
Niin pitkäkin oli, uhkaava ja harmaahapsinen.
”Mitä höpiset, veikkoseni?
En kastelua kaipaa, aurinkoa läpi vuoden, sitä haluan, sitä vaadin."
Halusin eroon tyypistä, joka hulluja puhui.
”Miksi minut sateella viilentää haluat, kylmän kankeaksi muuttaa?" uteliaisuuttani vielä kyselin.
”Tuohon ei selvästikään luottaa voi” ajattelin. ” Tuosta eroon heti päästävä on."
” Ei sade ikuista ole” harmaahapsi jatkoi.
"Etkö huomaa, et auringon lämpöä ihollasi koe, jos sade ei kehoasi välillä viileäksi muuta. Myrskynkin se joskus mukanaan tuo.”
Varjoksi sen jälkeen itseään nimitti, tuo outo harmaahapsi.
Silloin oivalsin. Uudesta tuttavasta ikuisen ystävän sain.
Tutustuin siihen tien varrella, kun olin piiloutunut, suojautunut sateelta.
Rankkasadetta oli kestänyt jo pitkään.
Olin odottanut auringonpaistetta, lämmintä kesää.
Uusi tuttavani kaivoi minut ulos luolastani.
”Katso”, se sanoi. ”Ei sade pahaa tee, turhaan sitä ikäsi pelännyt olet.
Ihosi se lämmöllä huuhtelee, hiuksesi kirkkaaksi valelee.
Kiittäen sade vastaanota, tuulet ja myrskytkin.
Ei ne vahingoksi ole, et pakoonkaan juosta voi” uusi tuttavani vakuutti.
Ihmeissäni häntä katsoin.
Niin pitkäkin oli, uhkaava ja harmaahapsinen.
”Mitä höpiset, veikkoseni?
En kastelua kaipaa, aurinkoa läpi vuoden, sitä haluan, sitä vaadin."
Halusin eroon tyypistä, joka hulluja puhui.
”Miksi minut sateella viilentää haluat, kylmän kankeaksi muuttaa?" uteliaisuuttani vielä kyselin.
”Tuohon ei selvästikään luottaa voi” ajattelin. ” Tuosta eroon heti päästävä on."
” Ei sade ikuista ole” harmaahapsi jatkoi.
"Etkö huomaa, et auringon lämpöä ihollasi koe, jos sade ei kehoasi välillä viileäksi muuta. Myrskynkin se joskus mukanaan tuo.”
Varjoksi sen jälkeen itseään nimitti, tuo outo harmaahapsi.
Silloin oivalsin. Uudesta tuttavasta ikuisen ystävän sain.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
