Luut, heiveröiset.
Hyvä, että kasassa pysyvät.
Uudet, kiiltävät.
Unohdin taas peiliin katsoa.
Näitäkö ihastella pitäis?
Niin uudet, tuskin omakseni tunnistan.
Hiukset sykkyräiset. Rumat.
Ei ihme, etten peiliin tohtinut.
Milloin opin luitani rakastamaan?
Peilistä ihastelemaan.
Hiukseni silkiksi kampaamaan?
Selkääni ihon kasvattivat.
”Ei nahka riitä” pyysin vienosti,
alas katsoen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi