Jospa pieni viaton auringonsäde peittosi
vain yksinäisyyden tunteen sisältäsi.
Aamuisen auringonnousun myötä oli helppoa
jättää eilinen auringonlasku taaksesi,
astua muutama askel tulevaisuuteen,
elää kuitenkin valheen myötä eteenpäin,
mukaonnellisesti.
Auringonnousu toi uusia, lempeitä tuulia,
jotain uutta, kihelmöivää,
jotain vanhaa, lainattua.
Lainattua entisestä.
Pian auringonnousukin vaihtui sateeseen,
tietämättömyyden kyyneliin.
Jatkoit eteenpäin, vaikka sydämesi halusi pakittaa sadankilometrin tuntivauhtia suoraan menneisyyteesi.
Lopulta hänestä tulisi vain levy nro. 26.
Ja kaikki jatkavat itsepetostaan,
mukarakkaidensa käsipuolessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
