Murhatango

Sanasi puhkovat seulani
kuin polvistani vuotavat punapisarat,
ne tihkuvat lankojen välistä hiljaa
Vuodatan tunteita silmäkulmistani terässiivilään  -
sen ruostuva runko 
ei anna minun pitää yhdestäkään ajatuksesta kiinni
Rakastaa, ei rakasta
Huijaan päivänkakkaralta terälehtiä

Lankean rutistukseesi aina uudelleen
ja uudelleen; aina
Rakkautemme on rituaali noidankehällä
Vankka ote lanteilta, katse lukittuna kohteeseen -
sinä viet
Minä yritän parhaani hoippuvin askelin
Murhatango, väreilyä ihokarvojen välillä 
Tanssimme itsemme läkähdyksiin

Ja jos kysyisit, miksi rakastan -
en osaisi vastata
Olen autuaan tietämätön tulevaisuudestani;
Pirkanmaan Neitsyt Maria
Karu arki levittäytyy eteemme
vaikka toivon, ettei se saavuttaisi
Se juoksee kintereillämme,
pelko karpaloina ohimoilla

Häkkieläin
Kanarianlintu kaivoksessa
Hiljainen avunpyyntö -
korviesi kaarteissa levoton Murhatango