Narsissi

kieltää sielusi sopivuus omaani -

mut’ hymysi on kaiverrettu luomieni alle

Muistan mikroskooppisen hyvin

tumiesi värähtelyn vasten omiani

 

Tanssahtelet solukalvoillani kevyesti

kuin et olisi koskaan sylissäsi pidellyt
Varjokuvasi ääriviivat pimeydessä -

silmät sidottuna näen viimein lävitsesi

ilman kaunisteltuja korulauseita

 

Repisin riikinkukolta pyrstösulkia

jos se toisi paikallesi unohdusta -
toivottu amnesia

Revin pääsi irti joka kuvasta,
Omani kiellän tuntemasta

Aukeamilla repsottava siksak;
tyhjyys sivulla hymyilee, kuin tietäisi
Valitsin itse kiehuvan tervani

Olit mielestäsi kipinöissä kylmäksi taottu,

maailmalla tarjota vain väärä taajuus

Rätisit rumia toiveita pitkin linjoja
ja vapisit sähkövirran volttien rytmissä
Poltit sormenjälkeni karrelle ennen kosketusta

Näytöllä vilahti viesti sinulta,
löin rautanaulan sanojesi lävitse
Narsissinkukkien Messias