Puolikas

Oletko oikeasti olemassa
vai pelkkä pala kieroutunutta mielikuvitustani;
heräänkö joku aamu yksin
ilman tuttua lämpöä vierelläni
 
Mikä olisikaan parempi tapa kiduttaa romantikkoa
kuin saada hänet rakastumaan,
hyppäämään pommin kovaa ja korkealta,
ja sitten ottaa pois
 
Sydämeni varmasti valahtaisi kalpeaksi
Se lopettaisi lyömisen – pitkäksi hetkeksi
kunnes joku päivä,
joku iskisi sen käyntiin
niin kuin lääkärisarjoissa tehdään
 
Mutta entä jos en halua
kuin juuri sinun lämpösi?
Entä jos se joku muu
on kylmä kuin Jääkuningatar?
 
Käperryn vierellesi, enkä halua
mihinkään muualle;
en mihinkään paitsi kainalosi kulmaan
Pyyhi pois painajaiseni
sillä minä olen sinun
ja sinä olet minun
ja se riittää