Olen tänään ujo,
sanat tarttuvat kitalakeen
enkä saa niitä lausuttua ulos.
Miksi pitikään syntyä
ujoksi ja hiljaiseksi?
En pidä itsestäni ollenkaan,
kun tämä hiljaisuus iskee
ja muutun pieneksi.
Onko ujous häpeä,
synti, jota ei olisi koskaan
saanut kirjaan elämän kirjoittaa?
Mutta ehkä sokea kanakin
löytää jyvän, ja vielä joskus
astelet vastaan, silmät palaen,
ja lausut ääneen:
”Ujous on kaunista.”
Sillä herkkä kuulee senkin,
minkä suuret sanat peittävät.
Hiljaisen varjossa kasvaa
kaikkein kaunein laulu,
joka odottaa oikeaa hetkeä.
Olen ujo
(c) Oiva Utumaa
Selite:
Uusi versio.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut