Kun näen sinut ja hymysi, niin tuntuu kuin kevät auringon ensisäteet ihollani helmeilee. Kuin heräisin samanlaiseen kukoistukseen kuin kaikki kukat, pitkän pimeän talven jälkeen. Silmäni hymyilevät sinulle, vain sinulle. Sitä tohdi mä sulle kertoa en, sillä pelkään että menetän sen. Sydämeni pakahtuu ilosta kun sut nähdä saan. Kun olen luonasi tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Minut valtaa rauhan tunne. Kuin olisin herännyt unesta. Sun lempeytesi, elämänilosi, naurusi. Hehkut kuin revontulet pakkas yönä kirkkaalla taivaalla. Olet kuin valo joka aamun sarastuksena yön pimeyden syrjäyttää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit