ajan_viille

Kaulaani koristavat kuristavat käärmeet

Kuiskivat kortteerit korttitaloiksi

Kosijat kiduttavat kuoliaaksi

 

Varjot heittäytyvät kohti kun

Yritän ehtiä

Vielä viisitoista minuuttia aikaa

Vartti vaaran paikkaan

 

Kohdustani kumpuaa kauhu

Kuorii kuonan kerrokset

Kätkettynä, kyllä, kaikelta!

 

Minä synnytän joka yö painajaisen

Limakalvot kahlitsevat kaikkeuteni

Raskaana rakastan rumilustani

Synnytysvuoteella syntejäni sätin

 

Tärisevänä avaan silmäni varoen

Missä on tuskani keskiö

Vielä minussa nuoralla kiinni

Kiskoo viimeisetkin kudokseni kalorit

 

Se ei vapise

Sille en saa nimiä päähäni

Elossa elävän verran

 

Se

Huutaa! Huutaa!

Katsoo

Ja huutaa:

 

Minä olen sinut alusta loppuun nähnyt

Eeva! Eeva!

Rakastajattaresi ovat langenneet enkelit

Joiden siivet revit hulluudessasi irti

 

Sietäisit nääntyä suihkulähteellä

Ikuisen elämän ääressä

Tahdon että katsot veden syvyyksiin

Juomatta, sillä se on pyhää vettä

Siihen sinulla ei ole oikeutta

Vain valheita saat sinä ravinnoksesi

 

Sinun siskosi maailmalla

He ovat Eevasta seuraavat ja heitäkin minä vihaan

Teidän kohtunne minä raastan

Kaadan teidät lapsivuoteeseen

 

Näetkö sinun kehosi synnin?!

Kuinka synnytysnesteesi tahraa vaaleat lakanat

Ymmärräthän, kuinka sinua on lyötävä

Olen nähnyt sinun lyövän

Teet sen niin laiskasti

 

Vain sen kiiluvat silmät ovat minuun kääntyneet

Kun mietin muistan ehkä muitakin välähdyksiä

Ne ovat haavekuvia

Minä synnytän vain painajaisia

 

Eeva! Eeva!

Tiukenna huntusi! Korjaa kasvosi!

Rakastelet harvoin, hyväilet tuskin

Sinusta on ollut hyötyä

Olethan yhtynyt miehiin

 

Jokaöinen painajaiseni

Ainoa hartauteni

Tapan sinut joka aamu uudestaan

En edes paastosta puhdistu

 

Kaulallani käärmeet

Kohdussani kauhu

 

Ota minut hetkeksi vierellesi valvomaan