Kaksikymmentäkolme

Kaksikymmentäkolme
on ikänä sangen turha

Kahdessakymmenessäkahdessa
on vielä ripaus
nuoruuden kapinaa,

kahdessakymmenessäneljässä
on jo lupausta
kypsyneistä
hengen hedelmistä,

mutta kaksikymmentäkolme
ei ole uskottavasti
juuri mitään

Kaksikymmentäkolme vain
lipuu umpikujassa,
jääden itselleen kiinni
erheistä,

erheistä, mitkä vielä
kahdellekymmenellekahdelle sallittaisiin,
mutta mitkä eivät
kahdellekymmenelleneljälle
varsinkaan olisi soveliaita

"Aikansa kutakin",
ajattelee kaksikymmentäkolme,
kuroen umpeen eroa
omaan ohimenevyyteensä