Jälkilämpöä

Runoilija Tenho

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 9.1.2013
Viimeksi paikalla: 5.11.2019 23:13

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
27.12.1991

 

Tulevaisuutemme on sinetöity
raskaiden ovien taa,
eikä kukaan niitä aio
enää koskaan raottaa

Maanpäällinen helvetti
meitä siellä odottaa,
missä eilispäivän ihmeet
tietää huomiselle huolia

Seuraavat tuhat vuotta
nukahdan kasvot kohti hehkua,
Maan syleilyyn kapaloituna,
turvassa mustalta sateelta

Seuraavat tuhat vuotta
nukahdan kasvot kohti hehkua,
jälkilämpöä siitä,
kun atmosfääri paloi tulessa

Kaikki kuolleet luontokappaleet,
jok'ikinen sodittu sota,
harhaisen rakkauden
katkeroittaneet kohtalot,

ihmisen keksimät aseet,
pelastavat mittalaitteet,
vaillinaisen mielemme
ivalliset perkeleet

Seuraavat tuhat vuotta
nukahdan kasvot kohti hehkua,
Maan syleilyyn kapaloituna,
turvassa mustalta sateelta

Seuraavat tuhat vuotta
nukahdan kasvot kohti hehkua,
jälkilämpöä siitä,
kun atmosfääri paloi tulessa

Lipputangot ruoskivat itseään
pohjoistuulessa,
riisuttuina vaatteistaan, kuin
kalmistojen kalpeat hongat

Minä olen tuota paljasta metsää,
palaneesta maasta taivasta kohti
Menneisyys meitä rankaisee
ja ravitsee

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot