Käteeni iskit onnen avaimet
en osannut niitä käyttää.
Sanovat,
ei tarvitse kuin rakastaa,
ja rakkautta vastaan ottaa.
Kaikki muu tulee itsestään.
Itsestään? En ymmärtänyt.
Kuinka osaisin, yllättäen
sieluani sinulle raottaa
en pitänyt itseäni minään,
en kenenkään arvoisena, edes ihmisenä.
Tietäisitpä miten pitkän
matkan olen tehnyt
sen eteen mitä meillä on.
Mitä olemme nyt.
Kuinka kauan odotin,
jotain parempaa.
Tietäistipä.
Ei ollut silloin hajuakaan,
tämän kaiken voisin oppia.
Nyt tiedän,
ihminen on muuttuvaa lajia.
Ovi on nyt avattu. Onni saa tulla.
Selite:
Jälkeenpäin sitä vasta tajuaa kuinka pitkän matkan on tehnyt, paljosta luopunut ja paljon antanut. On eredytty ja opittu... täällä vielä ollaan. Oppimassa uutta, kaikkein parasta kun toinen on tullut jo puoliväliin vastaan, matka tuntuu lyhyemmältä ja helpommalta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi