Nimetön

18 -vuotiaana maailmalle läksit,
purjeveneellä maailmaa kiersit.

Näit Kapkaupungin,
Euroopan sisävedet,
koit suolaisen pärskeen.

Merta rakastit.

Palasit Suomeen,
perheesi luokse.
Naisen tapasit,
rakastuit.

Äitini sait
ja enoni.
Myöhemmin tätini myös.

Rakkaus ei aina kestä,
levoton mieli vie voiton.

Purit levottomuutesi remontoitiin,
seinien maalauksiin.

Kalastit,
reissasit.

Minut opetit virvelöimään,
tai ainakin yritit.
Maalasit leikkimökin punaiseksi,
kun sitä halusin.

Opetit nikkaroimaan,
heittämään tikkaa,
ostit kinuskileivoksia.

Nyt kun olet taivaan merillä,
ei huoneessasi leiju enää sikarin tuoksu.
Tosin verstaasi tuoksuu yhtä pahalta
kun aina ennenkin.
Taidan vaan sittenkin pitää siitä tuoksusta.

Teneriffan auringon alla
merimiehen levoton sielusi
sai ikuisen levon.

Levon vailla selkävaivaa,
huolta rahasta ja rikkoutuvasta autosta.

Lepo, jossa elät uudelleen elämäsi parhaat hetket.
Seilaat taivaan merillä,
ikuisesti.

Lepää rauhassa pappa rakas!