Tyhjät raamit

Runoilija TuukkaVarjomaa

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.8.2018
Viimeksi paikalla: 13.2.2024 19:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hyvät sanojen ystävät,

Runominä Tuukka Varjomaa kirjoittaa runoja elämästä, rakkaudesta, kaipuusta, tuskasta ja milloin mistäkin mieltä resonoivasta aiheesta.

Suuret kiitokset kaikille kommentoijille, kaikki sananne ovat tarpeellisia ja tärkeitä.
 
Kävelen pitkin tummaa tietä
pysähdyn sillalta katsomaan
syksyn lisääntyvä pimeys ympäröi
vesi musta hiljaa aaltoilee

On menetykset mua raastaneet
ja sairaus, pelko, viha haastaneet
tämän tilanteen helpotusta ois
jos kuvas eteeni piirtyä vois

Mutta on vain tyhjät raamit,
mustat tyhjät raamit
ne täyttyykö koskaan kuvalla armaan

On vain tyhjät raamit
kaikki ohitsein kulkevat
mut syvemmälle itseeni sulkevat, harmaan


Istun autoon kylmän koleaan
väännän lämmön virtaamaan
vaan kun sydän jäätä kasvaa
se huurtaa silmät, kädet kohmettaa

Ystävä on joka aina varmasti seuraa
sitä pois en voi ravistaa
muistutan ajovaloissa seisovaa peuraa
sen jo kaukaa muut kai aavistaa

Mutta on vain tyhjät raamit,
mustat tyhjät raamit
ne täyttyykö koskaan kuvalla armaan

On vain tyhjät raamit
kaikki ohitsein kulkevat
mut syvemmälle itseeni sulkevat, harmaan
Selite: 
Iskelmähenkinen sanoitus, syksyn melankoliaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syksy on melankolian aikaa, niin pitääkin, kunhan ei täysin masennu <3
hieno laulu!  koskettavan kaipaava
 

Käyttäjän kaikki runot