Nimetön

On niin yksinäistä ilman sinua. Ajatellessani kaikkea ihanaa sinusta en tajua muusta maailmasta kunnes jälleen herään siihen todellisuuteen, missä kirkkaat valot pimeästä välähtävät ohitseni kuin varoituksena vaarasta. Pitkän ajan olen ollut jo matkalla, mutta en edes tiedä minne olen matkalla, toivon vain, että löytäisin unelmistani vastauksen. Vastauksen siihen mistä löydän sinut, jotta osaan tulla luoksesi. Aika on alkanut jo painamaan minua enkä enää jaksaisi elää siinä maailmassa. Hetken ajan kiroan itselleni että vielä joskus en enää herääkään todellisuuteen vaan jäisin jonnekin kauas, toisaalle, unelmien maailmaan, sinun luoksesi. En kuitenkaan voi hetkeäkään olla ajattelematta sinua. Monta kertaa ehdin kirota, mutta en uskalla edes tunnustaa itselleni etten opi ennen kuin vahinko tapahtuu. Pimeässä maailmassa ihanat ajatukset tuntuvat... no... hyviltä ja ihanilta, mutta paremmilta kuin mikään muu. Kaipaan luoksesi, olen ollut niin kauan jossain kaukana sinusta.
Sitten se tulee yllättäen kuin salamanisku kirkkaalta taivaalta. Ehdin vain huomata kun jokin kirkas tulee kohti, sen jälkeen iso rysäys, raju isku rintaan ja kylkeen. Pienen hetken verran näen kirkkaan valon silmieni edessä ja kuulen melun, mutta sitten ei mitään. Yhtä nopeasti kuin se oli iskenyt, oli se hävinnyt. Kaikki muuttui pimeäksi, en enää ajatellut itseäni, ajattelin sinua. Pienen hetken verran ehdin tyytyä kohtalooni, mutta jokin tuli luokseni. Tunsin kätesi pehmeyden omassani, mutta en nähnyt sinua. Kuulin sinun hymähtävän ja olin näkeväni sinun hymyilevän samalla kuin otit lujan otteen ranteestani. Nopea ja voimakas oli kiskaisu. Sitten taas ei mitään, ei pimeyttäkään.
Yhtäkkiä kuulin kun tuuli liikkuin heinikossa ja puiden lehdissä. En ollut uskovani korviani kunnes tunsin makaavani heinikossa lämpimän auringon paistaessa. Hienoinen linnun laulu kaukui kauempaa ja olin erottavani äänesi ihan lähettyviltäni, mutta sanoista en saanut selvää. Avasin silmäni ja näin kirkkaan sinisen taivaan jossa leijui pieniä, hattaramaisia valkoisia pilviä. Räpyttelin silmiäni hetken aikaa sillä en ollut uskoa silmiäni. Liikutin kättäni maata pitkin ja tunsin pehmeän heinikon ja kovan maan. Vaivalloisesti nousin istumaan ja huomasin olevani siinä samalla pellolla, jossa olin kosinut sinua muutama kuukausi sitten. Ilma oli kirkas ja kaunis. Pienoinen tuuli tuiversi puiden latvoissa, mutta lähinnä se tuntui helpottavan viilentävältä iholla. Katsoin ympärilleni kuin yrittäen paikallistaa äänesi. En nähnyt ketään ympärilläni ja jäin katsomaan taakseni kuin ihmetellen. Korviini kantautui hienoinen naurahdus edestäni. Nopealla pään käännöksellä erotin vain maaston ääriviivat kunnes silmäni erottivat hyvin kirkkaan valkoisen valon edessäni. Olisin säikähtänyt itseni järjettömäksi mikäli se olisi ollut joku muu, mutta kun erotin kauniit, punaisena hehkuvat hiuksesi, tunnistin sinut heti. Seisoit muutaman kymmenen metrin päässä minusta kuin tyhjästä ilmestyneenä. Hetken ihmettelin miten en nähnyt sinua aikaisemmin, mutta en pystynyt päästämään sanaa suustani kauneuden mykistämänä. Olit pitkässä valkoisessa mekossa, joka loisti auringon valon ja näytit ihan jumalattarelta. Olit paljain jaloin vihreässä heinikossa ja erotin kasvoiltasi pienen hymyn. Kauniit ja pitkät punertavat hiuksesi olivat kuin tulessa auringon loistaessa niihin ja pieni tuulenvire liikutteli hiuksiasi kasvojesi puolelta toiselle.
Olin vihdoinkin löytänyt sinut ja olin yllättynyt siitä millä tavalla. En enää ajatellut miten olin joutunut siihen tilanteeseen enkä ihmetellyt mitä minulle oli aikaisemmin tapahtunut. Ainoa asia mitä mietin oli se, että olin nyt löytänyt sinut ja näytit silmissäni niin kauniilta. Siitä hetkestä en enää koskaan herännyt. Rakkaus ja intohimo eivät koskaan kysy mitään. Mieleni halaji olla siinä hetkessä, pysäyttää maailman pyöriminen ainakin itselleni. Siten sain itselleni kaiken sen mitä olin ja tulen koskaan haluamaan, kaikki maailmanajat kanssasi paikassa, jossa olivat tapahtuneet elämäni kauneimmat hetket. Koskaan en vanhenisi, olisin kuolematon. Ajasta aikaan hetki pysyi samana, mutta koskaan en huomaisi ajan kulumista. Se hetki on viimeinen asia, minkä näen silmistäni ajan kuluessa, mutta kuitenkin olen taivaassa kanssasi.