Tunteettomat sanat,
kahden välistä ei-kenenkään-maata,
kahden yhdentymä.
Yhden ilmeen kasvot kuin
ikuista lehtien havinaa tuulessa,
tummanruskea, myrkyllinen, hiljainen taivas.
Katuvalojen kirkkaudessa vain harva loistaa,
pimeydessä pelokkaat vaellamme,
vahvoina yhdessä seisomme tuomiopäivänämme,
kalpein kasvoin, kylmin äänin.
Vain ihmiset jäävät.
Selite:
Hyvin pitkä aika on siitä kun viimeksi olen kirjoittanut tänne, mutta yleisön, teidän runoilijoiden ja ystävien positiivisten palautteiden ansiosta saitte minut taas kirjoittamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
