Hetken hullu humala

Ahnaasti ne söivät ne punaiset marjat
ne happamat ja käyneet
Hetken autuus ja huuma
ne tiesi sen
Kuin juopuneet teinit ja pussikaljat
Uhmakas vapauden huuto
ja ekat känniset maljat

Yön hilpeät lauseet aamun kalseaan posliiniin vaihtuu,
sielu jälleen langenneen syyllisyyttä huutaen.

Ne tiesi sen
ei sitä, että sylissäsi salaa vapisen
Sinun kehoasi himoitsen

Minä sinun synkistä silmistä juovuin.
Kun eksyneet kädet etsien vaelsi pitsistä reittä ylöspäin.
Miten helposti kaikista päätöksistä luovuin.
Salaiseen piirileikkiin.
Miten helposti kaikista päätöksistä luovuin.

Jos ne tietäisi
sen meidän kostean, upottavan leikin
Ei silittelisi päätä, ei
Kysymykset sinkoilisivat,
mihin lupaukseni heitin.
Minä,
joka nälkäisille suille aikani keitin.

Sitten äkkiä olin vain puolet
vuosissa tyhjäksi muutuin
ja vähään vain puutuin
oli vain pelkät kuoret
keho hauras ja rikki
päässä vain kivut ja huolet

Yksi anova katse
ja kaikki se vain tapahtui
ne kauan sitten kauniina annetut lupaukset unohtui
Annoin sille pikkusormen
ja hauraalle päälleni luvan vielä toiset kädet lanteilla kokea
Jospa kuolisin huomenna, oisin enemmän rikki, kuuro tai sokea.

Me vain kietouduimme siihen kesän suloiseen pehmeään.
Vain tämän kerran, vannoin.
Kuitenkin yhä uudelleen sen tapahtua annoin.
Ensin kesä, sitten kaks
ja vuosi vuodelta sielumme muuttuivat paatuneimmaksi

Sinä vain mietit niitä helvetin rahoja,
et kai koskaan, miten oltiin niille pahoja?
et kai koskaan, miten oltiin niille pahoja?

En kuitenkaan kokonaan vaihtua niiden käsien tahdo.
Vaikka mielessäni otan aina ne sinun työtänähneet,
kun hän kehoni ääriviivoja maalaa.
Minulle riittää sinusta se hetken hullu humala
kun kehomme ovat yhtä
Otan sinusta vain sen osan
Sen parhaimman
Aina.

Niihin synkkiin silmiin uppoan,
niihin, jotka murehti vain rahaa
Eikö nähneet, että tehtiin niille todella pahaa?
Saanhan pitää susta aina osan rakas
Sen hetken hullun humalan?