Itsetuhon anatomia

I
henkinen väkivalta (ei minusta ollut tähän, hetken luulin saaneeni otteita elämästä, tänään kätesi eivät jaksaneet silittää iäti vapisevaa selkääni. Tahdoin pitää kiinni, tahdoin imeä itseeni ihon tuoksua, tunnetta jonka saa koskettaessa. Tahdoin pitää kiinni mutten uskaltanut. Ennusmerkkejä, epävarmuuksia. Ja jos minä jään yksin, kuka minun selkääni silittää. Kuinka monta runoa ja vuotta myöhemmin voisin sanoa sinua menneisyydeksi. On hyvä irroittautua etukäteen, jakaa kärsimystä eri kuukausille, suunnitella etukäteen.)

II
törkeä pahoinpitely (tänään kätesi eivät jaksaneet silittää iäti vapisevaa selkääni. Minä en kertonut sen vapisevan niin paljon ja siksi et voinut tietää etkä voinut kysyä kysymystä johon olisin halunnut vastata. Se ei ole sinun vikasi, tietenkään. Ei ole sinun vikasi että minun käteni ovat tuhoavat, että ne on ohjelmoitu tuhoamaan itseni. Minun käteni antavat sinulle kaiken mitä on jäljellä, se ei ole mitään, mutta siellä on sielu, en enää tarvitse sitä, vain itseään tuhoavat kädet riittävät minulle.)

III
murhan yritys (elämä on käden ulottuvilla. Mutta mitä siitä. Kätesi eivät jaksa silittää vapisevaa selkääni, niille annoin kuitenkin loput itseästäni, loppu jää tähän. Annan itselleni aikaa. Oma kädet raatelevat kaiken sen missä jossain oli elämää. Kuolema on käden ulottuvilla, en silti vielä ojenna omaani. Ennusmerkkejä, epävarmuuksia, mahdottomuuksia ja kuoleman kutsu. Tahtoisiko se minut enemmän kuin sinä. Kalman haju ympäröi minut, kuolema tarjoaa minulle lohtua, syleilee minut kelpaavaksi.)

Minä katson sinua nukkumassa, minä mietin kuoleman kosketusta, tunnen kalman hajun yhä sormillani.