Olen liian väsynyt ajattelemaan,
toimimaan enää tavallani.
Tukenut häntä en, ja mokasin täydellisyyden,
ja siitä ikuisen rangaistuksen sain.
Rakkauden toiseen vasta tajusin,
kun ei enää toiselle mitään merkinnyt.
Nyt täältä syvältä,
en enää koskaan nouse,
tai hymy huulillani loista.
Nyt olen ikuisesti tuomittu kärsimään,
toisten pahat teot vastaan ottamaan.
Taitoisin vain pois nukkua,
ja herätä seuraavassa elämässä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
