Runosielu

Nyt taas mut sun koukkuus sait,
ja ajatukseni siis totaallisesti valtasit.
Meillä hyvä oli taas olla yhdessä,
mutta sit sä taas paljastuit muuksi kun sua luulin.
Sä olit mulle valheitas kertonut,
totuuksiasi peitellyt.

Jonkun kurttumunan kanssa olit yhtynyt,
ja mun sydämmeni taas rikkonut.
Nyt taas pahalta tuntuu,
ja hengittäminenkin sattuu.

Sua silti kaikesta huolimatta rakastan,
enkä koskaan halua sänkyyni yksin enää nukahtaa.
Anteeksi on vaan annettava asioita,
ja toisia yrittää ymmärtää, kun välittää.

Mutta nyt aika on jo päättää,
mitä sä elämältäs meinaat.
Sä mulle et koskaan enää saa valehdella,
sitä kusipäätä tavata, tai edes moi sanoa.

Sun täytyy luvata olla mun nyt ja lopullisesti,
niin syön vaikka sun kädestäsi,ikuisesti.
Sulle luovutan vaikka sydämmeni,
kun opiskelet sitä käyttämään,
etkä vain satuttamaan...