Kauanko olen jo kiduttanut itseäni?
Kauanko jaksan enää?
En tiedä. Voin pahoin.
Miksi rakkaus tekee kipeää?
Eikö kukaan näe, kuinka kärsin?
Eikö kukaan kuule sydämeni tuskanhuutoja?
On vain kohdattava asiat yksin... yksin... yksin...
Se sana saa minut itkemään.
Eihän kukaan halua olla yksin.
Ei kukaan voi olla yksin.
Ei niin kauaa, kun on rakkautta.
Sinä kuljet aina minun kaikkea kärsineessä sydämessäni.
Älä huoli, olet siellä turvassa.
Selite:
yksi vanha runo vuodelta -06...
tosiaan... olen kirjoitellut runoja jo jonkin aikaa ja sain kaveriltani kuulla tästä ja päätin sitten laitella pari runoani tänne.
runosta itsestään ei minulla ole paljoa sanottavaa, koska en pahemmin muista, mitä päässäni liikkui, kun rustasin tämän... ^^'
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aw. <3
Suosikkeihin :o
Viimeiset rivit ovat runon parhaat. Mutta pitäisikö se kirjoittaa yhteen, 'kaikkeakärsineessä'? En tiedä, minusta se näyttää paremmalta niin... No, mene ja tiedä. Mutta kuten sanoin. Viimeiset rivit ♥. Ilman niitä runo jäisi häilyväksi, ei sentään merkityksettömäksi, mutta ne täydentävät sitä ja... tykkään.
Olisin kyllä ehkä rivittänyt tämän vähän erilailla. mutta se on kai sivuseikka :)