Yksinäisyyden ontto kaiku.
Pohjatonpimeys ympärilläni kietoo minut piinaavaan syleilyynsä.
Sydämeni syke, kuin intiaaniheimoje sotarummut, kaikuu korvissani hiljaisuuden keskellä kiduttaen minua tietäen, että pelkään olla yksin.
Onko ketään, joka nostaisi minut minut valoon ja pelstaisi särkyneen sieluni?
Kuulen kyyneleeni putoavan tyhjyyteen, soittaen surullista sävelmää nukesta, joka vain halusi tulla rakastetuksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aw, tää on se mitä oon tänää ettinyt kun oon lukenut runoja. kiitos siitä.
Tää on niin ihana,surullinen ja todellinen.
Niin tuttua itsellenikin.
voisiko se nukke vielä ehjääntyä?