kuolemaa ennen ilmetä
ilmaa
jääkide siivet siliävät
syntyvä hyväillen
lumihiutale kuusi
särö sakarainen
lumi nukahtaa
luonto kuuntelee
seitti pehmeän kaunis
elämä on edessä
hiljaisuus puhuu
sinulle
ei ihmistä ole
elämä häntä vartenko
käärinliina yllä
harmahdat vanheten, mietitkö
oletko luonnollinen kuin hän sinulle
ilmaa
jääkide siivet siliävät
syntyvä hyväillen
lumihiutale kuusi
särö sakarainen
lumi nukahtaa
luonto kuuntelee
seitti pehmeän kaunis
elämä on edessä
hiljaisuus puhuu
sinulle
ei ihmistä ole
elämä häntä vartenko
käärinliina yllä
harmahdat vanheten, mietitkö
oletko luonnollinen kuin hän sinulle
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
inhimillisen vajaavuutensa tunnustaen puhuu onnestaan
kuin odotettuna myöntää virheiden välttämättömyyden kuin myös kaipauksen pakollisuuden - surullisia runohetkiä viisaudessaan
"oletko luonnollinen kuin hän sinulle" - tämä herättää, monella tapaa. Tässä runossa on jotain ajatonta.
Oli vähän taukoa kirjoittamisessa tuli vaikeasti ymmärrettävä kai.
Niin tai ei kai tuo haittaa laittaa pohtimaan ehkä, niin kuin sun runot, joista tykkään tosi paljon ja oot sen varmaaan huomannutkin.
Sivut