Lumihiutale

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
527
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 20.1.2026 17:19

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
kuolemaa ennen ilmetä
ilmaa
 
jääkide siivet siliävät
 
syntyvä hyväillen
lumihiutale kuusi
särö sakarainen
 
lumi nukahtaa
luonto kuuntelee

 
seitti pehmeän kaunis
elämä on edessä
 
hiljaisuus puhuu
sinulle
 
ei ihmistä ole
elämä häntä vartenko
 
käärinliina yllä
harmahdat vanheten, mietitkö
oletko luonnollinen kuin hän sinulle
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hiljaisuuden kauneutta. Syvällisiä mietteitä. Ja viimeinen säkeistö jää elämään hiukan mystisenäkin. Upea ja omaperäinen on runosi.
Kiitos Arlette mieluisasta kommentista,niin kaniista yksityikohdista.
kauniisti rauhoittaen runosi kuvaa pohdittavaansa
inhimillisen vajaavuutensa tunnustaen puhuu onnestaan
kuin odotettuna myöntää virheiden välttämättömyyden kuin myös kaipauksen pakollisuuden - surullisia runohetkiä viisaudessaan
 
Kaunis kiitos sinulle
Mä kun olen loppujen ystävä, niin tykkäänpä erityisen kovin taas lopetussäkeistöstä.

"oletko luonnollinen kuin hän sinulle" - tämä herättää, monella tapaa. Tässä runossa on jotain ajatonta.
Kiitos tosi paljon, ajatonta todellakin, hautajaisten inspiroima.
Oli vähän taukoa kirjoittamisessa tuli vaikeasti ymmärrettävä kai.
Niin tai ei kai tuo haittaa laittaa pohtimaan ehkä, niin kuin sun runot, joista tykkään tosi paljon ja oot sen varmaaan huomannutkin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot