Taivaankannen takojat

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
534
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 4.4.2026 1:05

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 

Minä olen minä
minussa on oksa, johon lintu istui,
laulamaan sinulle laulua
 
sinä olet sinä
vain vaatimattomuudella on oikeus kuulua äärettömyyteen
 
ahne sinne kurottaa kuollakseen
me yhdessä olemme me
sinussa on jossakin lukko
en vain vielä ole löytänyt missä
 
me emme ole he sillä he eivät tunne meitä
sinussa on salaisuus
siksi tutkin ja vaellan sinussa
 
he tietävät meidät
sinä olet arvoitus
siksi ajattelen sinua päivin öin
 
me tunnemme olevamme me
otit minut tuulimyllyysi
taottavaksi
 
Lyijykanteesi avainta,
vielä löydän salaisen käytäväsi
mitä pitkin tulen kulkemaan.
emme aina ole oma itsemme
joskus näen sinun pukeutuneen
pilvipukuun
 
olemme toistemme osia
suustasi säteilee sateenkaaria
 
jos osamme yhdistettäisiin
taivaankannen takojiksi
 
me olisimme jonkinlainen kokonaisuus.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienoa maalailua tässä harrastat
Runosi on kuin kahden ihmisen eteerinen, yhteinen, upea muotokuva. :) 
Olla lähes kokonainen on kuitenkin enemmän kuin puolinainen.
yhteityö ja kavunpolku, siinäpä mainio kasvun alku
m äärätietoinen runosi auttaa lukijaa hahmosaan, tietää tärkeän ja järkevän, vain sivulauseissaan hahmottaa rajoja unelman
 
Jäi mieleen. Toivottavasti vielä avain löytyy ;)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut