Tuliparta

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
532
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 23.3.2026 9:41

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
Olinko kuunnellut edellisenä yönä, olinko kuullut en tiennyt,
pullon himokkaan houkuttelevaa huulten kirkuvaa suudelmaa.
Sillä olin roikkunut unessa, kuin alaston rukkanen pyykkinarulla.
Auringolle löytyi jalat, se katsoi kuin kissan varjoa pelkäävä metsähiiri,
hetken ruokakupin kamaralla.
Silloin kuu kehräsi vaaleat rinnat paljaaksi, tuhistivat nuo puuteri maitoa pulleina.
Odotin noustua kuin tiinu lehmä, uskollisena kuin nimetön kahle.
Eväät istuivat selässäni, ajan ennen lentojaan.
Vihdoin päälleni kasvoi taivaan tuliparta,
oli se kuin sadun vettä, viisaan velkaa,
väreili nyt ämmä ja kaksi Aatamia
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

nautinnon, inhimillisten heikkouksien kyllästämä runosi kuljettaa harhaiseen todellisuuteen, sen tunteiden ristiriitaan ja euforiaan,
elämää palava parta ei luo todellisuutta, ei valhetta, mutta antaa aavistuksen tunteiden ja toiveiden pakonomaisesta voimasta, otteesta, josta voi olla mahdoton irrottautua
 
Upeita runokuvia tässä. Hieman mietityttää...
Rikasta kieltä käytät.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut