jätin taakseni sen, mikä minusta piti tulla:
ei enää niin suoraan sokeripalalle,
ja kahvinkerjuutyöhön
jätin uskonikin, ja rakensin pelastuksen pimeydelle:
en voi uskoa, mutta riittääkö, että toivon,
että poissaolo onkin vieressä?
turhaan minä veisaan viimeisenä virttä
turhaan minä huudan
turhaan minä
mutta et turhaan sinä
et koskaan sinä
sinä
teit minusta lasia,
joka helposti menee rikki;
mutta parempi olla ikkuna kuin ovi
jätin itsenikin,
ja jäi vain
sinä
sinä
sinä
Selite:
Tämä kertoo minusta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
olet niitä harvoja, joiden runoja jaksoin/vaivauduin/halusin lukea enemmän kuin yhden. Pidin :)