Yksi ja sama biisi, niin kuin aina.
Minulla on paha olo,
unelmia ja kadonneita sanoja,
kadonneita tunteita vaikka sanoin odottavani,
itsemäärittelyjä, kadonneita.
Olen niin saatanan väsynyt ihastumaan.
Aina kun rakastuin tyttöön, hän oli varattu,
ja jos koskaan uskaltauduin siitä kertomaan,
(kadonneita sanoja) ei mistään tullut mitään.
Olen niin saatanan väsynyt odottamaan.
En ehdi enää samaan junaan, sinä menit jo,
enkä koskaan enää näe sinua samoilla silmillä,
(kadonneita tunteita) jotka poltin päästäni.
Olen niin saatanan väsynyt valittamaan.
Jos sinusta teen jumalani, ehkä minun ei tarvitse enää.
Mutta kun eivät ihmiset ole sellaisia,
(kadonneita itsemäärittelyitä) vaikka uskon.
Olen kadonnut ihastumaan.
Olen kadonnut odottamaan.
Olen kadonnut valittamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hmm..elämä on joskus hyvin epäreilua ja miehille käy usein noin, että rakastuu varattuihin, miksi ei myös naisillekkin. mutta naiset ovat yleensä kieroja.
pärjää. etköhän sinäkin vielä löydä sen oikean, ellet ole jo löytänyt.
runo on hyvä, ja siihen pääsee sisälle mukaan.<: