Puun varjoon katoaa rippeitä,
sieluni pieniä rippeitä.
Niitä koonnut en, lakaissut en.
Annoin tuulen puhaltaa,
kadottaa mut maailmaan.
Sinne jäin ja katosin.
En enää voi sanoa
olenko enää olemassa.
Olenko-enkö ole
hengitänkö elämää
vai minutko elämä hengittää?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jokainen tulkitkoon omalla tavallaan..
iha eka,kiitos :)
sä sit aloit taas..ehkä se mein pieni piiri sit onnistuukin :)
mutta joo,tää on hieno!varsinki toi lopetus..VAU!! :) pidän suuresti.. :)