Henkäys minua, puntaroiva katseeni ja intoni uuteen.
Aavistus sinua, peloton hymysi ja keveys kulkea.
Katsoisin kuinka nauraisitte yhdessä,
kasvaisitte ja ylpeydellä opettaisit elämään.
Ja kun nukkuisitte, en malttaisi silmiäni sulkea,
rakkaideni unta valvoisin.
Ja jos vaikka menisit, hänen lapsensilmissään
näkisin sinut vielä täällä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikeutta,ikävää ja rakkautta henkii tämä runo. Ihanaa luettavaa.:)
Hieno ja rakastava on runosi. Kiitos tästä.
Kaihoisaa kaipausta hienosti kirjoitetussa runossasi.