Nimetön

Runoilija Ratapiha

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 16.7.2003
Viimeksi paikalla: 22.2.2019 11:13

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Vain sen pystyy sanoiksi pukemaan mikä on jo kuollut sydämessä."
 

pilvet taivaanrannalla
vartalosi muoto vaatteittesi alla
ja kun vuorovesi nousee ja laskeutuu
ei ole mitään niin surullista kuin hymysi
lapsellinen kuu

olen kadottanut luvun päivien kulusta
ja niiden iloista
ja surusta
kunnes näen ne piirtyneenä kasvoillasi
ja siitä etten palannut
olen hetken pahoillani

Selite: 
Alunperin syksyltä 2009. muokattu 14.3.14. Kiitos rakentavasta palautteesta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

ja hmmm... Äärettömän kiehtovaa. En pääse perille tästäkään. Wau. En osaa päättää, onko tämä rehellinen ja aito kaipausruno, vaiko hienoisella satiirilla höystetty.. Kiehtova. Kyllä.

Tämä on tosi mainio. Ihanan haikea.
Kolme viimeistä säettä kuitenkin kaipaisivat minun silmissäni vähän hiontaa. "paitsi" ja "kun" sanat peräkkäin eivät oikein toimi, tässä muuten niin soljuvassa runossa. Jotain hauskaa on kahdessa viimeisessä säkeessä, mutta nekin tökkivät. Siis ihan vaan sanajärjestykset ja valinnat. Muuten kyllä tykkään oikein kovasti tästä. Kiitos.

Tästä on pakko pitää. Vääjäämättömässä lopullisuudessaan jotenkin neitseellisen puhdas.

Vaikutuin.
Tunnelmaa suruisaa, hetken piirtoa melankoliassa.
Hieno.

Hieno.

jokin näissä sun runoissa koskettaa kovasti. sanaleikin avulla voi yrittää johdattaa lukijaa harhaan.

 

Käyttäjän kaikki runot