Olen kaiken aina tuhonnut ja uudelleen rakentanut, Elämäni taulun maalannut.
Miksi sinun juuri nyt piti tulla ja mennä, Matto jalkojenkin alta pois viedä.
Olen itsekäs ja niin pirun sitkeä, etten näe miten kaikki olisi voinut muuttaa ku sun takaraivolles kaukaan voin vaa huutaa.
En ole mitään omatunnolleni velkaa, siksi aina väärässä pöydässä pelaan. Menetän kaiken ja sitten nuolen sormia että miten tässä nyt toimia.
Suomalaisen idiotismin luoma kuvitelma, etten vajoa mihinkään sontaan huomenna.
Olen pahoillani liian myöhään, siksi mun sängyn vieressä on nykyään niin kylmää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen runo mutta hyvin kirjoitettu