- -
Haaleaa purtta
vesi vanheten vei
vesi vanheten vei
vaahtoon puski,
puhkui
paloaan
raskain käsin edellä työnsi
puhkui
paloaan
raskain käsin edellä työnsi
- -
Tiesi venheinen tien
eteenpäin,
yksinään varjojaan laski,
verkkojaan
yksinään varjojaan laski,
verkkojaan
laineiden loimuja silitti, yski
- -
Kuu kalpean katsetta haki
ohjetta
pientä
ohjetta
pientä
ei,
ei.
ei.
--
Kuu kuunteli kyllä,
haisteli,
haisteli,
vaan mustana vettä nieli, mieli
kaipaustaan sokeaa,
samettista silpoi
samettista silpoi
- -
Ja kylmät,
aallot
keinuen roiski
aallot
keinuen roiski
meri suolaa silmistään pyyhki
- -
"Tee aaltojein tie hyväks,
anna armosi "
anna armosi "
- -
Jo niin,
myrsky
vavahti
myrsky
vavahti
se vallattomin, ilkein ja armottomin
pieksi purjeet repi
päästeli nyörit ja solmut raivosi
kujeili pirun elkein,
paiskoi
paiskoi
Valo varjojen hukuttama
opetti
opetti
- -
Se veden määrä.
ja auringonnousun kajon,
hiljaisuuden pudotessa
tulena tulta vasten,
hiljaisuuden pudotessa
tulena tulta vasten,
kun hetkellä
on vain hengityksen mitta,
kun taivaskorkeus ja mielen rajat painavat olevaisen
ääriviivat,
on vain hengityksen mitta,
kun taivaskorkeus ja mielen rajat painavat olevaisen
ääriviivat,
lasittuneen katseen,
sinne
sinne
missä rajaa ei ole,
sinne,
missä taivaan kulta sekoittuu mereen ja kuumuuden voi tuntea jalkojen pohjassa,
missä taivaan kulta sekoittuu mereen ja kuumuuden voi tuntea jalkojen pohjassa,
vilunväreisenä hengityksenä nilkkojen suonissa
selkä suorana, vielä vähän keinuen
selkä suorana, vielä vähän keinuen
--
Tulkoon,
tulkoon toinen samanlainen!
tulkoon toinen samanlainen!
Antaa tulla vaan!
lisää vettä ja tuulta ja
lisää vettä ja tuulta ja
kylmää
kyllä kaikki joet johtavat yhteen mereen
- -
En minä lisää pyydä,
uhmassani vaahtoan vain,
meri,
mutta selvittäisin sen,
meri,
mutta selvittäisin sen,
uhmassani selvittäisin
jotenkin
jotenkin
--
Pelkoni rannalle uin,
uudet juuret
kasvatin
korkeammalle latvukseni nouskoon !
uudet juuret
kasvatin
korkeammalle latvukseni nouskoon !
Vain kuolema
voi
elämästä
erottaa,
voi
elämästä
erottaa,
lausui ja huusi
varjojaan purren
varjojaan purren
Tämä matka
huima,
ei huimempaa!
ei huimempaa!
- -
Syviin vesiin,
veteen
Syviin vesiin,
veteen
katsoi
kirpeään kirkkaaseen
kirpeään kirkkaaseen
Se
katsetta vei ja
hypellen
aallolta
aallolle, veden värejä kuljetti kuin sulho,
keinutti huntuja seireenin
--
hypellen
aallolta
aallolle, veden värejä kuljetti kuin sulho,
keinutti huntuja seireenin
--
Ja aaltojen poljento
valoa helisti,
väräytti kuin kehräinen kone,
ajan lankaa kehräsi veren sykkeen tahtiin
valoa helisti,
väräytti kuin kehräinen kone,
ajan lankaa kehräsi veren sykkeen tahtiin
Anna mennä !
Kaikenlaista vastusta!
huusi veden pintaa, kupli
Kaikenlaista vastusta!
huusi veden pintaa, kupli
Näytä että selviät,
kuule oma äänesi!
kuule oma äänesi!
- -
Rakkauttaan
venheinen
rintaansa vasten painoi
elon lämmintä kiveä
silitti
poskeaan vasten puristi
sammalen lämpöä
sammalen lämpöä
- -
Ja voittajan elkein
iholla ilo lauluinen vesi
vastustamaton,
vaikeni.
- -
vastustamaton,
vaikeni.
- -
Rikki menneiltä aalloilta
anteeksi pyysi,
paarmoilta sudenkorentojen suissa,
anteeksi pyysi,
paarmoilta sudenkorentojen suissa,
vastaan tulleilta riutoilta
sulki silmänsä
luomien läpi hengitti
laineiden
läpi aurinkoon
läpi aurinkoon
näki
- -
Selite:
Marian muistolle
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
- kiitos
kuin sulana valoa piirtäen hengittää, ihmetellä elämää, kuuloansa terästää, mitään mistään vaatimatta, selityksiin sukeltamatta kuin osaksi elämäänsä, kuin ahdistumatta alistuen, syliin elämän väsyen, hetkeksi kuin kaiken ymmärtäen, ottajana varoen antajana hiljainen, olla ihmisyyteen tyytyen, luontona pienuuden
Elämän
sydän on
verhoutunut
mustiin
rakkauden
erkaantuessa
noustessa punaisena
olemuksensa
katsoessaan
silmiin
ihmiset taistelevat
harhakuvilla
toinen
toistaan
aatteen ojentaessa
tehdessä
valintojaan
vain
tunnetut kädet
ovat muuttaneet
tunnottomuuteen
mutta ne silmät
näkevät
ihmisen
pienenpiirin
pienien asioiden
ympärille
ja sinun
kädessäsi
on lämpö
veri,
joka muistuttaa
ystävistä,
muistuttaa
onnesta,
joka aina
kulkee vierellämme
työntää meitä
edellään
antaen meille
unenkaltaisen
hämärän
antaen
kauniin ajatuksen
ystävän
kadonneesta maailmasta
ja se
mitä ei
päivä erota
näkyy sydämessä
sen hohtavan
punan
värjätä
vihitty
uusi valtakunta,
tulevaisuuden
kohottaa ajatuksensa
korkeuksiin
kaikkea iloa
muistot täynnä
pakahtuvaa
kaipuuta
kurkottaen
väsymyksemme vuoteilla
kuulla kuinka
äänetön
sydän korkeuksissa
lyö
kuinka
näkymätön käsi
koskettaa
ja se
antaa
uuden elämän
sisimmässään
tuntuvaa
kauneutta tulvillaan
Kiitos runosi mahtavasta tunteesta, sanoista jotka kantavat elämästä ikuisuuteen.
Runostasi sanaton ja pysäytetty...
"Ihmiset taistelevat
harhakuvilla.. (lainaus)
ja varjoisat veet ominaan kantavat,
ominaan harmaita valoja,
joilla taivasta valmiiksi omille pilkkovat".
Puhuttelevat sanasi, näkymätöntä näyttäin,
runosi lopussa myös kuin siunaus...
Lämmin kiitos <3
yritti ymmärtää,
ymmärrystä vailla,
- jopa hulluuttaan epäili ".
~
Lämmin kiitos sanoistasi <3
Niin kauniin liikuttavan herkkää,pidän.
"water, water everywhere, nor any drop to drink"
vene
kuohu kokassaan
tuli ainoassa matkustajassaan
liekki
miksi tulla maaksi, jos rakastaa merta?
viikinkien liekki olkoon matkamme mitta
ja tuhkasta tulkoon viimeinen laivamme
palakaamme uudeksi !
:/
vedeksi syntynyt...
Upeus sanoissasi, jätti minuun mietinnän, kiitän ja kumarran syvään <3