siniset virrat

Runoilija Katariina Varjoranta

nainen
Julkaistu:
14
Liittynyt: 12.7.2017
Viimeksi paikalla: 2.12.2024 16:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

      Faktaa ja fiktiota. Rakkaudesta runouteen...

***

       1/2018 kuukauden runoilija, niin kiitollinen,
Äänestykseen en enää osallistu...
Lämmin kiitos kommenteistanne <3



***

"Kauneinta maailmassa on se, mitä tavoittelee, mutta ei saa"

-Raul Roine-


--


Runojeni kopiointi tai käyttö muuhun tarkoitukseen vain luvallani.
 


--

 
Valtoimenaan venytteli

                              tuulen alla,

 
leijonan hampaina kimmelsi ja
kipakasti puuhun kiipes


kesän uni totenaan
huulillaan kirsikan kirpeys

 
kallion kielellä kieri

kesän sydän metsätähti kielonkukka !


 
-

Kyllä tähys

kylmää kuuta
lämpönsä lähdön
lähenevän tuns

 
kukkarukka suukkosuu
 

--

Suruun ailahti
kesäinen hetki

 
kaipaustaan kesän kyljessä
kuori ja

 
kylvetti


--
 
Musteni mieli ja pilvet niin raskaat
 
Ei vielä,
en haluis itseäin syksyyn kantaa !

 

---

 
Istui varrelle virran
tuulenaan veden vireen
nukkui


Surussaan kuvan piirsi
veteen viehkot väreet,


 
kuvankauniin,

surunsa siirsi ah niin huimaan kuvaan,
veden vihmovaan huumaan
huus

 

--

 
Mun voimani mullan lämpöön valjastan,

routanyrkkien syliin,
siellä nukun ja ootan

 
--
 

Kesän

     jo kärsivät siipiveikot
                  horteiseen uneen laski,

 
ruusut satavuotisiin talven uniin,
 
kevään suudelman
kuviin


-

 
Ties,
levon kun sais
unen syliin

- voimat karttuis,

veri väriinsä löytäis


 
--

Kasvaisi keväänä jälleen kokoon,

koko karismaan,

 
ja maailmaan hengittävään
parsisi valon


-
 
Nyt levon aika
hetkenä maata

 
hyvänä ottaa
happena karttua



--

Perhot viime hetken
kuvaan ui huimaan


Ja kylmyys vavahti siipien alla
 

yksinäisyyteen vartoi
                    lyhenevissä illoissa


Ja kaikki kesän värit                    
               väräs ja huuliaan pyyhki
toisiinsa murtui


--

Syksy kauneuttaan haukkoi

syliinsä sulki
taivaanrannan armona
kiitti


Kuinka surustaan näin ilo kasvoi !

 
-

 
Jäi katsomaan taivaat kun rauha
syksyn purppuralaivaan
tarttui

 
ja
sen kaiken
kalpean käsivarsilleen kietoi

--


kesänä nukkua
sinisissä

virroissa


-

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Soljuvaa kerrontaa ja kaunista kuvausta. Hieno teos.
Soljuvasti syksyyn... Sanoistasi ilahduin paljon, kaunis kiitos.
Kaunis ja upea runosi <3
Ihanasta kommentistasi kaunis kiitos <3
Ihana...

Surumielisyys syksyn tullen, sen varmaan kokee jokainen - hänkin joka syksyä rakastaa =)
Jotenkin yritin kuvata kuinka suru muuntautuu usein kauniiksi asioiksi. Että ilman surua joitain hyviä ja kauniita asioita ei syntyisi. Että näin... Sanoistasi kiitän <3
Niin kaunista ja koskettavaa.
Taas isoa miestä itkettää. Hienoa!
Kaikkia tunteita samalla sielun paletilla.
Mestarin siveltimellä laitettu.
Kaipuun ja surun selkä,
ilolla ja armolla taitettu.

Jos ei lähde pois,
Ei takaisin tulla vois.
Kaunis kiitos upeasta kommentista. 
Jos ei kesää ois, ei syksy tulla vois... upea elokuu :)
keveä, ylevin liikkein olevaa pohtiva runosi, kuin poutapilvi sinessään leijuen, ei pelokas, silti aavistuksen sininen, kaihoaan, omaa tahtoaan hämmentyen katsoen, vuodenkierto vahvasti luontoaan kunnioittava, toiveikas runosi ajatuksiaan antaa kauneuttaan jakaa
 
Ihailen kykyäsi tulkita ja analysoida runoja. Jälleen, ja aina.  Lämmin kiitos <3
"Siniset virrat" lipuvat tunnelmallisina ja hengitttävät rauhallisia luontokuvia... pitkäjänteistä kerrontaa. Ihailen sitä!
Syvä ilo sanoistasi, lämmin kiitos <3
Nukutaan maanpinnalla kaikki ihmiset, niin pelastutaan <3

Kaunis kiitos kommentistasi <3 
Kesä jättää kukat perhot on sen aika, niin jättää myös surut multaan.
Uusi aika uudet ilon aiheet, ei luonto jää paikalleen makaamaan entisiin juuttuen, se uudituu vanhaan kasvaen.
 
Sanojasi jäin miettimään. Niin, voi juuttua menneeseen, kantaa taakkana kivijalkaa, tai sen päälle luoda vahvemmat juuret, sen avulla. Suuri kiitos :)

Apea tunnelma,mutta niin herkän kaunista kerrontaa,pidän.

Apeudesta kasvaa kaunis ja ainutlaatuinen syksy... Lämmin kiitos kommentistasi :)
Vuodenajat vaihtuvat nopeassa tahdissa.  Jokaisella vuodenajalla ovat omat viehätyksensä.
Niin, jokaisen ollessa käsillä, se voi tuntua just siltä parhaalta ... Lämmin kiitos <3
värejä
ennen mustaa
ennen valkoista
värejä

... kuolema ennen uudestisyntymää
    ei ollenkaan luonnotonta
Värien sekoittuessa uusia värejä, kiitos ♡
 

Käyttäjän kaikki runot