Niityn laidalla, navetan katolla
seisoo näppärä poika
Vierellä oma lentokone
jossa moottorina tahdonvoima
Tähyää lentäjä horisonttiin
Lehmät ammuu kilpaa:
lentääkö kone vai tippuuko tonttiin?
Poika puristaa nyrkkiä tiukkaan
Polkee jalat päreitä
kiihtyy kone vauhtiin
Siivet tuntee väreitä
Poika ilmasta nauttii
Lehmät katsoo ihmeissään
Onko järkeä tuossa?
Kun kone tippuu kamaraan,
ei pysy lennokki koossa
Rauniosta siipien
nousee urho nuori
Silmät kostuu vettyen
Lehmät sääliä suopi
Vaan ei kestä kauan kyyneleet
hehkuu silmissä jo voima
Epäonnen sirpaleet
ne ovat elonlähde roima
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaikkee ne lehmät pääsekin näkemään...
Uskomatonta, Bravo!
Fantastista, Hurraa!
Aivan loistava runo tämä, elon voimaa lienee täynnä. Sitä siitä ihan kykenen asmmentamaan, kaksin käsin koskematta.
Suosikkeihin kolahti.
Niin ja synttäriä taiteilijalle sille!