Sama vanha ovi aukeaa..
Mikään ei ole muuttunut,
kaikki ovat paikallaan,
jopa se lusikka,
joka jäi lähtiessäni.
Mikään ei ole muutunut.
Vaikka kaikki on aivan toisin.
Olen yksin.
Tunteiden murjoma,
siivetön enkeli.
En välitä enää mistään,
enkä kenestäkään.
Tyydyn tähän vanhaa kotiini,
josta olen lähteny monesti,
mutta palanut takaisin aina.
Kaikki ovat paikalla mutta eivät silti ole.
En tunne heitä lähelläni enää.
Mutta silti tulin takaisin,
kuten aina.
Selite:
jooh loppuu ehkä vähän niin kuin kesken...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sisko rakas älä noin ajattele minä olen täällä eihän riidellä huomenna jookosta"voima hali" nährään sitten hyvä runo