Sinä olit se pitkähiuksinen parrakas mies
joka vei minun sydämeni hetkessä
eikä ymmärtänyt sitä aarretta
jota kämmenellään piti.
Olit se sitoutumaton, reunoilta karhea poika
joka ei tiennyt mitä tuhoa voi sanoilla tehdä.
Sinä lähdit yön pimeydessä.
Raatelit mieleni vertavuotavaksi
ja soitit ambulanssin keräämään riekaleet.
Katselit kun minut kannettiin liki tajuttomana pois
enkä nähnyt silmissäsi mitään muuta kuin halveksuntaa.
Olit jo saanut kaiken mitä halusit.
Minä heräsin sairaalasta
ja tunsin sinut ihollani
jokaisessa haavassa, mustelmassa,
arvessa.
Ja kaikesta huolimatta...
minä rakastan sinua.
Selite:
Säälittävää sanalla sanoen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuinka kipeää...
tunteille ei ole off-nappulaa. Hieno runo.